Kaudella 2021-2022 HIFK:n U20-joukkueen, eli Kollien, peräsimessä nähdään kaksikko Joni Töykkälä ja Markus Nordlund. Molempien oma pelaajaura jatkui pitkälle 2010-luvulla saakka. Kumpikin on sittemmin aloittanut valmennusransa HIFK:n junioreissa.
Kollien tämän kauden päävalmentaja Töykkälä valmistautuu seitsemänteen valmentajakauteensa. Ensimmäiseen kauteensa seuran U20-joukkueen kanssa 37-vuotias koutsi lähtee innoissaan.
– Meillä on nuori ja määrätietoinen ryhmä. Kaikilla on kovia tavoitteita ja on kyllä ollut nastaa operoida poikien kanssa, Töykkälä kertoo.
– U20-sarjatasolle joukkue on nuori ja kokematon. Kokemattomuudesta huolimatta itseni yllättää välillä se, kuinka määrätietoisia ja valmiita nämä nuoret ovat. Pelaajilla on selkeä ajatus siitä, mitä haluavat jääkiekolta. Se paistaa läpi esimerkiksi siitä, kuinka kovaa pelaajat tekevät töitä jonkin tavoitteen eteen. Hieno ryhmä kaikkinensa.
Nykypäivän koutsi
Töykkälän oma ammattilaisura pelaajana käynnistyi parikymmentä vuotta sitten 2000-luvun alkupuolella. Valmennusihanteet ja -lähestymistavat ovat muuttuneet vuosien takaisesta, ja Töykkälä uskookin, ettei hänen pelaajaurallaan kokemat tavat enää 2020-luvulla toimisi.
– Itse alan pääsemään eroon niistä ajatuksista, mitä valmentaminen silloin oli. Etenkin nuorten kanssa on tärkeää pyrkiä auttamaan pelaajan lisäksi myös ihmistä. Pystyn omasta, ja varmasti myös johtoryhmän puolesta sanomaan, että palkitsevimmat hetket ovat niitä, kun pelaajaa pystyy auttamaan myös jääkiekon ulkopuolella. Tässä iässä kundeilla tulee elämään paljon muutakin kuin lätkä, ja arvot muodostuvat muualtakin kuin jääkiekosta. Koutsina haluan olla valmiina kuuntelemaan ja keskustelemaan poikien kanssa ihan mistä vaan.
Töykkälä aloitti valmennusuransa 2015 HIFK:n silloisessa C-juniorijoukkueessa. Kyseisessä jengissä pelasivat muun muassa HIFK:n Liigajengiin yltäneet Rasmus Heljanko, Niklas Nordgren ja Anton Lundell.
U18-ikäluokassa Töykkälä piti valmennusvastuuta kaudet 2019-2021. Tämän kauden Kolleissa pelaa kourallinen nuoria, joiden kanssa Töykkälä on kulkenut yhdessä matkan U16-ikäluokasta Kolleihin.
– En ole laskenut, mutta on heitä varmaan neljä tai viisi. Sitten on paljon pelaajia, joita olen valmentanut jossain vaiheessa junnu-uraa. On ollut hienoa nähdä, kuinka he ovat kasvaneet ihmisinä.
Kollien päävalmentaja kokee kasvaneensa itsekin matkan varrella ja työ jatkuu edelleen.
– Olen yrittänyt päästä eroon niistä piirteistä, mitä itse olin pelaajana. Valmentajaurani alussa olin vielä se sama kilpaileva pelaaja, enkä mielestäni niinkään hyvä valmentaja. Vieläkin opin matkalla, mutta nykyään pystyn peilin edessä kutsumaan itseäni valmentajaksi.
– Jos nyt katson ajassa taakse, niin silloin C-junnuissa olin oikeastaan erittäin huono valmentaja – olin vielä se urheilija itseni. Olen ymmärtänyt, että se mihin pelaajaurallani opin, ei toimi enää tänäpäivänä. Sellainen autöritäärinen, erittäin maskuliininen tapa. Nykyään maailma on niin avoin nuorille, ei ne pysty nauttimaan sellaisesta. Arvomaailma on muuttunut. Rajat ja säännöt tulee olla, mutta lähestymistapa on erilainen.
– Tämän jutun suola on siinä, että yritetään tulla paremmiksi. Mitä pidempään olen valmentanut, sitä paremmin olen ymmärtänyt, etten oikeastaan tiedäkään juuri mitään. Ja se tässä onkin hienoa.
”Not me – we”
Töykkälä pelasi pelaajaurallaan 10 kautta Liigassa. Maajoukkuepelejäkin on vyöllä juniori- ja aikuisvuosilta. Lajin tuomiin paineisiin koutsi on siis jo tottunut.
– Paineet kuuluu tähän työhön. Itse asetan itselleni odotuksia ja sitä myöden ne kovimmat paineet. Virheitä tulee, se on selvä. Tärkeintä on kysyä itseltään, että oppiiko niistä jotain.
– Haluamme luoda pelaajille ja valmennukselle ilmapiirin, missä virheiden jopa tulee olla läsnä. Meidän täytyy uskaltaa kokeilla asioita. Sitten opetellaan nostamaan käsi pystyyn, korjaamaan virheet ja elämään niiden kanssa. Opitaan, että virheet on läsnä ja hyväksytään ne.
Oppimatkalle Suomen korkeimmalla junioritasolla lähdetään 3. syyskuuta alkavalle kaudelle. Päävalmentajan mukaan sarjan taso on parantunut vuosi vuodelta.
– U20 SM-sarja on taas askeleen lähempänä ammattilaislätkää. Verrattuna U18-sarjaan tällä tasolla virheet näkyvät nopeammin tulostaululla. Tämä on myös ihan Euroopan tasolla erittäin laadukas juniorisarja. Olosuhteet ammattimaiseen harjoitteluun on monella paikkakunnalla kunnossa ja pelaajat malttavat olla U20-sarjassa kehittymässä, eivätkä kaikki enää kiirehdi liian nopeasti ammattilaisiksi.
Töykkälän mukaan Suomessa nyt trendaava pelifilosofia sataa voimakkaasti joukkueen laariin.
– Täällä voittava joukkuepelaaja on tikun nokassa. Myös seuran arvot ja säännöt puoltavat sitä. Jos joukkue ei voita, niin yksilötkään eivät saa ansaitsemaansa glooriaa. Jokaisen kuuluu olla oman itsensä pikkupäällikkö. Kun iso päällikkö menestyy, niin pikkupäälliköt menestyvät myös.
Vahvuuksien kautta
Vetoapua arvojen opettamiseen ja pelaajien kehittämiseen Töykkälä saa kollegaltaan Markus Nordlundilta. Vastuunjako valmennuksessa on tullut luonnostaan.
– ”Masto” on entinen pakki ja minä puolestani hyökkääjä. Sama jako meillä on valmentamisessa. Pelaajaprofiililtaan Nordlund oli hyökkäävä puolustaja ja minä taas puolustava hyökkääjä. Täydennämme toisiamme hyvin omilla osaamisalueillamme, Töykkälä paljastaa.
– Joukkueen teema pelaajilla ja valmentajilla on, että mennään omilla vahvuuksilla. Sen sijaan, että keskitytään virheisiin, haluamme keskittyä vahvuuksiin. Jos joku on jossain hyvä, niin keskitytään siihen, että on siinä todella hyvä ja joka päivä.
Myös HIFK:n Liigakopista löytyy Töykkälälle entuudestaan tuttuja. Liigajengin päävalmentaja Ville Peltonen, pelaajakehitysvalmentaja Kimmo Kuhta ja maalivahtivalmentaja Jan Lundell pelasivat Töykkälän kanssa 2011 SM-kultaa voittaneessa HIFK:n joukkueessa.
– Olen nauttinut siitä, että ovi on minulle aina auki Liigakopissa. Villellä, ”Kibellä” ja koko staffilla on mieletön määrä tietoa lajista ja valmentamisesta. Yritän vaan olla antennit pystyssä ja imeä tietoa.
Etenkin tieto Peltosen valmennusdiilistä oli Töykkälän mieleen.
– Ville on tuonut mukanaan paljon perinteitä ja vanhoja HIFK-arvoja. Se antaa itsellenikin paljon, sillä pidän itsekin niitä arjessa mukana ja yritetään valmennuksen kanssa iskostaa niitä eteenpäin nuorille.
