Pääkaupunkiseudun nuorten ja lasten harrastaminen sekä kilpaurheilu on ollut haastavaa loppusyksystä 2020 lähtien. Kokoontumisrajoitukset ja käytettävissä olevien harjoittelutilojen puute ovat puraisseet myös HIFK:n nuorten joukkueita.
Edelliset pelit HIFK:n U20-, U18- ja U16-joukkueet ovat pelanneet viime vuoden marraskuun lopussa. Edellisistä “normaaleista” jääharjoituksista on kulunut aikaa yhtä paljon.
Nuoret, joiden arjen aikaisemmin ovat täyttäneet koti, opiskelu sekä jääkiekko, ovat kohdanneet todellisen “uuden normaalin”.
Yksilön kautta
Tämän hetkisten paikallisten rajoitusten puitteissa HIFK:n juniorijoukkueet saavat treenata jo jäällä. Osa pelaajista on päässyt hallille maajoukkuestatuksensa puitteissa aiemminkin, mutta varsinaiset joukkueharjoitukset on pystytty aloittamaan jäällä vasta hiljattain.
Mielikuvitusta jääharjoituksissa vaaditaan edelleen. Nykyrajoitukset sallivat jääharjoittelun 12 hengen pienryhmissä. Esimerkiksi Nordiksella treenaa saman aikaisesti kaksi 12 hengen ryhmää eri päissä kenttää.
– Se on hyvä, että jätkät on päässyt normirytmiin ja arki pyörii, kertoo Kollien päävalmentaja Kimmo Kuhta.
– Suurimmat erot normaaliin on, että harjoittelu tapahtuu pienryhmissä ja vain yhdessä päässä per ryhmä, joten viisikkotreenejä ei pystytä vetämään.
Samanlaista viestiä kuuluu myös U18-joukkueen pääkäskijältä Joni Töykkälältä.
– Ihan puhdas 5v5-harjoittelu ei ole mukana ja viisikkotason harjoittelu uupuu.
Myös U16-jengi jakaa kaukalon kahden ryhmän käyttöön, joko puhtaasti puolittamalla käytössä olevan pinta-alan tai jakamalla jääajan kahdelle porukalle.
– Pelaajat ovat ottaneet hyvin koppia ja harjoittelevat hyvällä asenteella vaikka harjoitteet eivät olekaan välttämättä niin pelillisiä mitä toivoisivat. Mutta kundit ovat ymmärtäneet missä mennään ja mitkä pelimerkit meillä on käytettävissä harjoittelun suhteen, joukkueen päävalmentaja Ville Ahola kertoo.
Pienryhmäharjoittelu on mahdollistanut yksilön kehittämisen pidemmälle ja täsmällisemmin kuin aiemmin. Kaikki kolme ikäluokkaa käyttävät jääaikansa tekniikan ja taidon hiomiseen. Pienryhmissä toistoja tulee luonnollisesti paljon ja valmentajatkin ovat lähempänä yksilöä. Myös fyysistä kuormaa on uskallettu pelien puutteessa lisätä.
– Jätkät pääsee treemaamaan ja koutsit koutsaamaan, siitä pitää nauttia, Kuhta ilmoittaa.
– Kaiken kaikkiaan on kiva, että joukkue on päässyt kokoontumaan yhteen ja sen näkee pelaajista. Pojat nauttivat toistensa seurasta, Ahola komppaa virkaveljeään.
Pääkaupunkiseudun joukkueet ovat hiljattain saaneet siirtyä ulkoa sisälle treenaamaan, mutta pelikalenterit ammottavat vielä tyhjyyttään. Varmuutta kauden jatkumisesta Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ei ole. Edes vieraspelien osalta.
Sen sijaan ikäluokkien SM-sarjat pyörivät maakunnissa. Siinä on HIFK:n alle 20-vuotiaita, tulevaisuudestaan pelaavia nuoria valmentavalle Kuhdalle sulateltavaa.
– Itseäni kiristää eniten epätasa-arvoisuus tässä tilanteessa. Muut vetelee ihan normaalisti ympäri Suomea.
“Naama virneessä”
Viimeisen vuoden aikana juniorijoukkueet ovat siirtyneet pelaamisesta yksilöharjoitteluun etänä, yksilöharjoittelusta pienryhmätreeneihin ulkona ja nyt rajoitteiden sallimiin harjoitteisiin jäähalleissa. Jatkuva sopeutuminen ja uuden oppiminen on joukkueissa käännettävä vahvuudeksi.
– Joukkueen kanssa on sovittu, että nyt katsotaan tulevaisuuteen ja harjoitellaan sen mukaan. On se näkymä sitten pelit ensi kuussa tai pelipaikka ensi kaudella, U16-joukkueen Ahola kertoo.
U18-joukkueen Töykkälä kehottaa pelaajia pyrkimään pois surkuttelusta ja kannustaa jätkiä saapumaan naama virneessä jokaiseen treeniin.
– Välillä on vaikeaa tietää, mitä 16-17-vuotiaiden päässä liikkuu tästä koko tilanteesta. Sitä yritetään kysellä ja toiset vastaavat rehellisemmin. Tietysti kaikkia harmittaa, ettei päästä pelaamaan, mutta ovat myös ääneen sanoneet kuinka iloisia ovat, että päästään edes pienryhmissä harjoittelemaan. Sitä fiilistä yritetään saada tarttumaan kaikkiin.
Kollien koutsi Kimmo Kuhta linjaa tilanteen ytimekkäästi yhteen lauseeseen.
– It is what it is!
